Kuvassa vasemmalta TEKin hallituksen puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström, TEKin valtuuston puheenjohtaja Mikko Seppäläinen, MALin opetusasiainvastaava Lasse Paajanen ja MALin hallituksen puheenjohtaja Antti Lauri kohottivat onnittelumaljan TEKin ja MALin 30 vuotiselle yhteistyölle TEKin syysvaltuuston kokouksen yhteydessä järjestetyssä seminaarissa.
Turha sanoa, ettei matematiikkaa tarvita koulun jälkeen. Harha johtuu siitä, että matematiikka piiloutuu niin taitavasti arjen sovelluksiin, ettei sitä huomaa. Se on kaikkialla.
Pitkän matikan lukeneet toivotetaan tervetulleiksi yliopistoihin. Hätä on suuri, kun taso ja arvostus laskevat. Koululaisia kannattaisi innostaa satsaamaan matikkaan ja näin pitää heidän väylänsä auki moneen suuntaan.
Matemaattis – luonnontieteellisten alojen Akateemiset MAL ja Tekniikan akateemiset TEK juhlistivat 30-vuotista yhteistä taivaltaan järjestämällä marraskuun 21. päivänä seminaarin ”Matematiikka – yhteiskunnan yleiskieli”. Seminaarin teema syntyi siitä huolesta, jonka matematiikan tason ja arvostuksen lasku ovat aiheuttaneet.
Kouluopetus remonttiin
Seminaaria luotsasi TEKin puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström. Hänen mielestään matematiikan kouluopetus pitäisi viipymättä remontoida, koska yhdeksäsluokkalaisten oppimistulokset ja asenteet koulunkäyntiin ovat romahtaneet. Tilanne on hälyttävä.
– Muutoksen avaimet on löydettävä nopeasti. Muuten Suomen kohtalo on olla taantuva ja köyhtyvä kansakunta. Koulujen on otettava käyttöön uusimmat tutkimustulokset oppimisesta ja tarjottava innostava oppimisympäristö, jossa hyödynnetään oppilaiden arjessakin käytössä olevia välineitä, kuten älypuhelimia ja tabletteja. Oppisisällöt on rakennettava niin, että ne käsittelevät elävää elämää. Tässä on haastetta myös opettajien koulutukselle.
– Hyviä tuloksia ovat tuottavat ainerajat ylittävät projektit, joissa yhdistetään esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellinen sisältö viestintätaitoihin ja sosiaalisiin valmiuksiin.
Matikainen-Kallström totesi, että lasten ja nuorten oppimisen tueksi tehdään jo nyt ansiokasta työtä. Esimerkkeinä hän mainitsi Luma-keskus Suomen ja Innokas!-hankkeen. Mutta hyvätkään hankkeet ja kokeilut eivät riitä, vaan uusi ote opetukseen ja oppimiseen on saatava nopeasti jokaiseen suomalaiseen kouluun, hän painotti.
Oulun yliopiston koulutusdekaanina vuoden 2014 alussa aloittava professori Mikko Malaska toivoi, että lukio-opiskelijoita innostettaisiin valitsemaan pitkä matematiikka. Tämä helpottaisi opintoihin kiinni pääsemistä monessa yliopistoaineessa. Lyhyt matematiikka ei kata kaikkia niitä esitietoja, joita eri oppiaineissa tarvitaan. Lyhyen matematiikan valinneet tarvitsevat opinnoissaan paljon tukea, jota ei ole aina saatavilla.
Taso laskenut, vaikka tarve kasvaa
MAL:n hallituksen pitkäaikainen jäsen Lasse Paajanen kertoi useita esimerkkejä siitä, miten matematiikan ammattilaiset ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat eri foorumeilla tuoneet esille huolensa matematiikan tason ja arvostuksen laskusta.
Noin 200 vaikutusvaltaista allekirjoittajaa lähetti vuonna 2012 Matemaattisten Aineiden Opettajain Liitto MAOLille avoimen kirjeen, jossa he totesivat, ettei nykyisin yliopistoon tulevien opiskelijoiden taso riitä yliopistotasoiseen matematiikan opiskeluun. He toivoivat MAOLin tekevän jotakin tilanteen korjaamiseksi.
Saman huolen toi esille filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston tutkijatohtori Liisa Näveri, joka selvitti väitöskirjassaan matematiikan osaamista peruskoulussa 20 vuoden aikana. Osaaminen on laskenut huomattavasti, ja tyttöjen osaaminen enemmän kuin poikien.
Osaamisen laskusta kertoo myös Koulutuksen arviointikeskuksen vuonna 2010 tekemä tutkimus. Sen mukaan yhdeksäsluokkalaisista vain puolet ylsi tasoon, jonka vuonna 2004 saavutti 75 % prosenttia oppilasta. Näverin mukaan suomalaiset menestyvät PISA-tutkimuksissa, koska niissä testataan laskemistasoa, ei analysoivaa eikä synteesejä muodostavaa tasoa, siis sitä tasoa, joka mahdollistaa uutta luovan ajattelun.
Opetusministeri Krista Kiuru kiteytti ongelman Luma-toiminnan kymmenvuotisseminaarissa seuraavasti: Lasten mielenkiinto matematiikkaa kohtaan vähenee koulussa mitä ylemmille luokille he tulevat.
Lasse Paajasen mukaan tilannetta heikentää se, että suomalaiset matematiikan opettajat osallistuvat hyvin vähän täydennyskoulutukseen.
Syysvaltuuston yhteydessä pidetyn seminaarinpanelisteja.
Vasemmalta oikealle: Matti Lehtinen, Liisa Näveri, Mikko Malaska, LeoPahkin ja
Keijo Hämäläinen. (Kuvasta puuttuvat Marjo Matikainen-Kallström ja Hannu Korhonen.)
Kuva: Aku Karjalainen
Laskutaitoa tarvitaan työelämässä
Opetusneuvos Leo Pahkin jakoi yleisen huolen matematiikan tason laskusta. Ero hyviä ja huonoja tuloksia matematiikassa saaneiden välillä on kasvanut. Tällä on merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Heikko laskutaito vaikuttaa menestymiseen työelämässä enemmän kuin heikko lukutaito, joten asiaan pitää puuttua jo varhain. Kannattaa unohtaa vanha laulu siitä, ettei matematiikkaa tarvita koulun jälkeen.
Pahkin kysyikin, että pitäisikö jatkossa kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten opetetaan kuin siihen, mitä opetetaan. Uudet opetussuunnitelmat tulevat voimaan vuonna 2016. Perusopetuksessa painotetaan oppilaskeskeisyyttä, kehitetään oppilaanarviointia ja määritellään tuen erityismuodot. Geometrian opetusta lisätään ja laskualgoritmien opetusta siirretään myöhemmäksi, jolloin ne on helpompi omaksua. Lukio-opetuksen tavoitteet ja sisältö ovat vielä luonnosvaiheessa, mutta niitäkin joudutaan ehkä muuttamaan, jos koriajattelu tulee mukaan eli se, että oppilas voi valita kursseja tietystä korista.
Vaarallista ja jännittävää
Professori Aatos Lahtinen heittäytyi sakraalisen filosofiseksi kuvatessaan matematiikan kiehtovaa olemusta. Hän halusi matematiikan tuovan näkyväksi sen, minkä se nykyisin salaa. Matematiikan piiloutuminen johtuu siitä, että se on näkymätön ja aineeton. Lahtinen luonnehti sitä varjokuvaksi, älylliseksi avaruusolennoksi ja valtavaksi näkymättömäksi katedraaliksi. Jotta matematiikasta tulisi näkyvää, pitäisi kaikkeen matematiikkaa sisältävään liimata varoituslappu ”Sisältää matematiikkaa”. Maailma täyttyisi tarralapuista.
Historia opettaa, että matematiikka on vaarallista. Sen ovat alan pioneerit saaneet nahoissaan tuntea. Sen sai kokea myös ensimmäinen tunnettu naismatemaatikko Hypatia Aleksandrialainen vuonna 415. Hänet murhattiin kiihkeissä poliittisissa valtataisteluissa, koska hän oli viekoitellut kaupungin asukkaat ja prefektin taikavoimillaan. Matematiikka on myös käsittämättömän tehokasta.
- Se on riippumaton ympäröivästä todellisuudesta, sillä sen oikeaksi todistetut lait pätevät aina. Yksi plus yksi on kaksi sekä vuohille että lampaille. Uusien tieteentekijöiden on kiivettävä aina korkeammalle löytääkseen jotain ennen todistamatonta, Lahtinen sanoi.
- Tieteen ja yhteiskunnan yleiskielenä matematiikka auttaa meitä ymmärtämään yhteiskuntaa ja elämää. Se on yhtä välttämätöntä olemassaolollemme kuin hiili. Sanalla sanoen Mathematica necesse est, vivere non necesse est.
Oikeat taidot ajallaan
Helsingin yliopiston dekaani Keijo Hämäläinen mietti, mistä matematiikan osaajat löytyvät tulevaisuudessa; tulevatko he Suomesta, ulkomailta vai eikö heitä tule lainkaan.
- Yhdysvallat on ulkoistanut matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen aasialaisille ja intialaisille. Maan vaikeudet alkavat silloin, kun olot Aasiassa ja Intiassa muuttuvat osaajille niin houkutteleviksi, että he palaavat kotimaahansa. Silloin Yhdysvaltojen koko tekninen osaaminen romahtaa. Sama trendi pätee Eurooppaan ja Suomeen. Länsimaiden etu autoritaarisen koulujärjestelmän maihin verrattuna on vielä toistaiseksi luovuudessa, jota autoritaarinen järjestelmä ei ruoki.
Yliopiston tuloksellisuuteen kohdistuu kovia paineita. Opiskeluaikoja halutaan lyhentää ja saada valmistuneet mahdollisimman pian työelämään. Sen seurauksena elinikäisen oppimisen merkitys lisääntyy. Ongelma ei Hämäläisen mukaan ole opiskelijoiden fiksuuden puutteessa tai laiskuudessa. Ongelma on se, että nykyopiskelijoiden kyky tehdä pitkäjänteistä työtä, josta ei heti tule palkintoa, on heikentynyt.
Hämäläisen neuvo opiskelijoille on äidinkielen ja pitkän matematiikan valinta ja vaaliminen. Se auttaa pitämään väylät auki moneen suuntaan. Näillä taidoilla varustettuja opiskelijoita yliopistot haluavat. Opinto-ohjaajien eli opojen rooli on todella suuri opiskelijoiden tehdessä valintojaan. Hankalaa on se, että vain harvalla opolla on matemaattis-luonnontieteellinen tausta.
Seminaarin osallistujia. Etualalla Leo Pahkin, Mikko Malaska, Hannu Korhonenja Antti Lauri.
Kuva: Aku Karjalainen
Jotta edellytykset luovuuteen säilyisivät, tarvitaan Hämäläisen mielestä zeniläistä asennetta: on oivallettava, mitä milloinkin kannattaa tehdä. Jokainen puutarhuri tietää, ettei kasveille kannata syksyllä antaa typpeä. Jokaisen opettajan pitää tietää, mitä asioita matematiikassa on milloinkin järkevä opettaa. Tämä pitää ottaa huomioon opettajakoulutuksessa.
Anitta Valtonen