Olin yhdeksänkymmentä -luvun puolivälissä jatko-opiskelijana Helsingin Kauppakorkeakoulussa yrittäjyyttä oppimassa. Tavoitteenani oli tehdä väitöskirja pk-yritysten rahoitusvaihtoehdoista. Siinä yhteydessä tuli perustettua yhteisyrityksiä tuttavien kanssa. Mutta elämä ei aina mene niin kuin toivoo. Väitöskirja jäi kesken, kun yksi tuttavistani loukkaantui vakavasti, ja meidän keksintöpalkinnonkin saaneen idean toteutus jäi kesken. Ei riittänyt sitkeyttä jatkaa yksin yhdessä aloitettua. Yrittäjyyden siemen kuitenkin jäi elämään. Vuonna 2004 perustin sivutoimisen toiminimen, joka on edelleen toiminnassa. Viranomaiset muistavat aina kysyä palkkatulon suhdetta yrittäjätuloihin. Voiko siis akateemisella koulutuksella ilman yrittäjyyden perhetaustaa olla yrittäjä?
Yrittäjyys käsitteenä
Aulis Ylisen vuonna 2011 Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa hyväksytyn ”Opettajien yrittäjyyskasvatusvalmiudet Etelä-Pohjanmaan lukioissa” – väitöskirjan mukaan yrittäjyyden käsite on moniulotteinen. Käsitteen alkuperä on jäljitettävissä 1100-luvun Ranskaan. Ranskan verbin ”entreprendre” merkitys oli tehdä jotakin. 1400-luvulla termi ”entrepreneur” samaistettiin käsitteeseen ”contractor”, sopimuksen tekijä, joka edelleen sisältää oletuksen tekemisestä ja siihen liittyen sovittavasta tehtävästä. Kyseinen käsite sai 1500-luvulla seurakseen negatiivisen, vihamielisen merkityksen väkivaltainen toimi, sodan kaltainen toimi. Yrittäjällä viitattiin myös henkilöihin ”clerics”, jotka tekivät sopimuksia kruunun kanssa julkisten tehtävien hoidosta. Englannissa yrittäjyyteen liittyvät termit olivat ”project” ja ”projector”, samoin ”adventurer”, seikkailija ja ”undertaker”, joka merkitsi yrittäjää 1300- luvulta eteenpäin. Undertaker oli rehellinen mies, kun taas projektoriin liittyivät käsitteet epärehellinen ja spekulantti.
Yrittäjyyden sukulaiskäsitteet ovat vastuun kantaminen, aloitekyky, itsenäisyys, työhalu, tarmokkuus, aktiivisuus, ahkeruus, tavoitteellisuus, rohkeus, menestymishalu, uutteruus, halu ottaa riskejä, myönteinen työasenne, sitkeys ja määrätietoisuus. Nämä käsitteet edustavat pelkistäen kahta aluetta, toisaalta asenteita ja motivaatiota, toisaalta rohkeutta ja riskinottokykyä. Ylisen tutkimuksessa löytyi viisi pääulottuvuutta: tuottavuuden korostaminen, kovuus, ahkeruus, rohkeus ja luovuus. Myönteisesti yrittäjyyteen vaikuttavat kaikki muut tekijät paitsi kovuus. Se vähentää yrittäjyyttä. Ylisen mukaan yrittäjä on yrityksen synnyttäjä sekä perustettavan yrityksen vastuunkantaja ja suunnannäyttäjä. Yrittäjä on siten se henkilö, joka käynnistää uuden yrityksen toiminnan, mutta myös se, joka vastaa perustamansa yrityksen kaikista linjauksista ja päätöksistä tavoitteena olemassaolon oikeuden hankkiminen. Yrittäjä on henkilö, joka pyrkii aikaansaamaan tuotteita ja palveluksia omasta aloitteestaan, omalla toiminnallaan ja omalla riskillään. Yrittäjän tavoitteena on elannon hankkiminen ja voiton saaminen sijoitetulle pääomalle.
Viranomaisten yrittäjämääritelmä
Tilastokeskus määrittelee verkkosivuillaan yrittäjiksi 18-74 -vuotiaat henkilöt, joilla on vuoden viimeisellä viikolla voimassa oleva yrittäjäeläkevakuutus ja jotka eivät ole työttömiä vuoden viimeisenä työpäivänä eivätkä varusmiehiä tai siviilipalvelusmiehiä vuoden viimeisellä viikolla. Mikäli henkilöllä on yrittäjäeläkevakuutuksen lisäksi samanaikaisesti voimassa oleva työsuhde, edellytetään, että yrittäjätulot ovat suuremmat kuin palkkatulot. Yrittäjiksi määritellään lisäksi henkilöt, joilla yrittäjätulot ylittävät määritellyn tulorajan, edellyttäen, että he eivät ole eläkkeellä tutkimusviikolla. Yrittäjäksi luetaan myös henkilö, joka harjoittaa taloudellista toimintaa omaan laskuun ja omalla vastuulla. Yrittäjä voi olla työnantajayrittäjä tai yksinäisyrittäjä, kuten ammatinharjoittaja tai freelancer. Osakeyhtiössä toimiva henkilö, joka yksin tai perheensä kanssa omistaa vähintään puolet yrityksestä, luetaan yrittäjäksi.
Yrittäjän eläkelain YEL (1272/2006) 1.2§:n mukaan Suomessa asuvan ja toimivan yrittäjän on vakuutettava itsensä vanhuuden, työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta siten kuin laissa säädetään. Suomessa asumista ei kuitenkaan edellytetä,jos yrittäjä asuu EU- tai ETA-maassa. YEL 3§ mukainen yrittäjä on osakeyhtiön osakas, joka työskentelee osakeyhtiössä johtavassa asemassa ja omistaa yksin yli 30 % yhtiön osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai omistaa yhdessä perheenjäsentensä kanssa yli 50 % yhtiön osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Yrittäjä on myös muussa yhteisössä, esimerkiksi osuuskunnassa, johtavassa asemassa työskentelevä henkilö, jolla on vastaava määräysvalta yhteisössä. Työeläke.fi – verkkosivuston mukaan vuoden 2011 aikana YEL-vakuutettujen määrä kasvoi lainmuutoksen takia 8 000 uudella vakuutetulla. Lisäksi noin 10 000 nykyisin TyEL:n mukaan vakuutetun henkilön arvioidaan siirtyvän YEL-vakuutetuksi 1.1.2014 lukien.
Yrityksen perustamisen näkökulmasta
Sue Birley ja Paul Westhead toteavat vuonna 1994 ”Joumal ofBusiness Venturing” – lehden artikkelissa ”A taxonomy ofbusiness start-up reasons and their impact on firm growth and size”, että yrittäjyydessä on yhteiskunnallisesti menossa painostus oman yrityksen perustamiseen. Tämä pitää edelleen paikkansa, onhan työpaikkojen väheneminen tämän päivän ilmiö. Kuitenkin on huomattu, että vain pieni osa perustetuista yrityksistä johtaa menestystarinaan. Näin on syntynyt mielenkiinto löytää tapa ”napata” voittaja – picking winners – perustettavista yrityksistä. Milne ja Thompson ovat näyttäneet vuonna 1982, että yrityksen menestys (”firm growth and size”) ei ole kiinni vain yrittäjän persoonasta ja kyvyistä, vaan myös siitä kuinka nopeasti yritys oivaltaa ja oppii markkinat, missä se työskentelee.
Birley ja Westhead selvittivät, että painavin syy yrityksen perustamiseen oli yrittäjän vaikutusmahdollisuus omaan työhönsä ja vastaan tulleen tilaisuuden hyödyntäminen. Perhetradition jatkamisella oli kaikista vähiten vaikutusta yrityksen perustamiseen. Yritysten perustamisyyt luokiteltiin seitsemään luokkaa: tunnustuksen etsintä (”need för approval”), itsenäisyyden tarve (”need för independence”), oman kehityksen tarve (”need för persona) development”), hyvinvointi (”welfare consideration”), raha (”perceived instrumentality of wealth”), veronkierto (”tax reduction and indirect benefits”) ja matkiminen (”follow role models”).
Akateeminen yrittäjyys
Yrityskouluttaja Hilkka Laukka-Sinisalon mukaan yrittäminen on tekemistä. Se on osaamisen ja perinteiden siirtämistä tämän hetken kautta tulevaisuuteen. Yrittäminen on verkottumista ja verkostojen aktiivista hyödyntämistä. Yrittäminen on jatkuvaa oppimista, uuden tiedon ja uusien mahdollisuuksien metsästämistä. Yrittäminen on niin monenlaisia asioita, ettei tutkimuksellakaan ole yrittäjyydestä yksiselitteistä määritelmää.
Haastattelin opintojeni aikana useita yrittäjiä ja olen jatkanut sitä aina, kun siihen on mahdollisuus. Yrittäjät, joilta haluan kuulla yrittäjyyden haasteita, ovat akateemisen koulutuksen omaavia. Yhteistä kaikille on oman asiantuntijuuden myynti oman yrityksen kautta, tuotekehitysideoita omaavat yrittäjät eivät opiskele ensin vaan heillä nämä ideat ovat sitä parempia mitä nuorempia keksijät ovat. Yhteistä yrittäjille on monen alan osaamista vaativat tehtävät, todellista verkostoitumista ei aidosti harrasteta. Aivan ymmärrettävää, mieluiten yritetään yrittämisen ja erehdyksen kautta itse saada esimerkiksi viranomaistoimet hoidettua.
Edellä olevat määritelmät ovat akateemisia määritelmiä yrittäjyydelle. Yrittäjän arki on tosielämässä yrittäjätulosta huolehtimista ja viranomaisvaatimuksista selviämistä. Verkostoituminen, jota oikeasti tarvittaisiin, jää perustoiminnan jalkoihin. Samoin kouluttautuminen. Miten ehdit ja voit kouluttautua, kun kaikki aika menee asiakkaan metsästykseen, asiantuntijatöiden tekemiseen ja vielä viranomaistoimista huolehtimiseen. Päivän aika ei riitä. Perhe ei kestä. Todellisuus on yrittäjällä tiukka riippumatta siitä onko akateemista koulutusta vai ei.
Akateeminen yrittäjyys auttaa asiantuntijaroolin määrittämisessä. Helpottaa joissain tehtävissä osaamisen osalta, esimerkiksi viranomaistoimissa. Mutta yrittäjyys on samanlaista kuin ilman akateemista koulutusta: vapauttaja paljon työtä, työtä kelloon katsomatta. Akateemisella koulutuksella ilman yrittäjyyden perhetaustaa voi olla yrittäjä, mutta sitkeyttä ja ahkeruutta vaaditaan sekä myyntiosaamista.
Pirjo Silius-Miettinen