Kuva: Illustrated London News, 1849.
Koronan takia ei Lappiin ole tänä talvena samaan tapaan virrannut turisteja kuin aiemmin. Se on harmi, sillä pimeät yöt ovat otollisinta aikaa revontulien bongaamiseen. Etelämmässä revontulia näkyy harvemmin ja silloinkin yleensä heikosti.
Toisinaan revontulet ihastuttavat etelämpänäkin. Näin kävi 12. syyskuuta 1621, jolloin revontulia näkyi aina Ranskassa asti. Tästä kirjoitti Pierre Gassendi, jonka usein sanotaan olevan ensimmäinen, joka käytti ilmaisua ’aurora borealis’. Gassendille kunnian antoi muun muassa komeetastaan kuuluisa Edmund Halley.
Suomenkielinen nimi viittaa repolaiseen. Ajateltiin kait, että ketun hännän huiskeesta syttyi pohjanpalot taivaalle. Suomalaisissa tarinoissa tunnetaankin myyttinen tulikettu. Jo Olaus Magnus kirjoitti vuonna 1555 Pohjoismaisten kansojen historiassa, että mustaketun nahka loisti pimeässä. Tarinoiden mukaan tuliketun nahkat olivat oivallisia valaisemaan ruutikellareita, joissa lyhtyjä ei uskallettu polttaa.
Latinankielinen nimi yhdistää mytologian aamuruskon jumalattaren Auroran ja pohjoistuuli Boreaksen, jota sitäkin jumalana pidettiin. Oliko nimi kuitenkaan Gassendin keksimä? Harvoinpa minkään asian ensimmäistä keksijää muistetaan. Näin on aurora borealiksenkin tapauksessa. Gassendi kirjoitti kyllä vuoden 1621 revontulista, vaikkakin lähes 30 vuotta tapahtuneen jälkeen.
Jo pari vuotta ennen vuoden 1621 revontulishowta Galileo Galilei kirjoitti tutkielman komeetoista. Galilei esitti, että komeetat eivät ole avaruuden kappaleita vaan kuunalisen maailman ilmiöitä. Tutkielmassa hän myös monesti mainitsi revontulet, joita hän piti komeettojen tapaan ilmakehän ilmiönä. Galileo puhui tästä pohjoisessa näkyvästä aamuruskosta (”questa boreale aurora”).
Galileo oli väärässä komeettojen ja revontulien suhteen. Nimittämällä revontulia ”pohjoiseksi aamuruskoksi” ei hän oikeastaan ollut paljon tietäväisempi kuin ne, jotka keksivät repolaiseen viittaavan nimen.
Revontulien synnyn ymmärtäminen sai odottaa vielä vuosisatoja. Vielä 1900-luvun alussa, kun Kristian Birkeland esitti revontulien syntyvän auringosta peräisin olevien varattujen hiukkasten törmäyksistä, hänen teoriaansa epäilivät ainakin brittiläiset fyysikot. Niin vaikeaa oli uskoa maan yllä näkyvien loimujen johtuvan kaukaisesta auringosta.
Edmund Halley väitti, että revontulia ei nähty Englannissa 1600-luvulla. Samoihin aikoihin oli Maunderin miniminä tunnettu kausi, jolloin ei havaittu juurikaan auringonpilkkuja. Ehkä joku olisi voinutkin oivaltaa auringon aktiivisuuden ja revontulien välisen yhteyden.
Paitsi että Halley oli väärässä; revontulia havaittiin Maunderin miniminkin aikana. Tiedetään, että syyskuun 1621 revontulet loistivat myös Englannin taivaalla. Kenties ne näki myös nuori John Milton. Runoelmassaan Kadotettu paratiisi hän kuvailee revontulia seuraavasti:
Ja viimein
etäällä pohjoisrannan äärest’ ääreen
maa liekehtivä lavealti loimus
kuin sotatanner; lähempää kun katsoi,
niin peitsimetsä kimmeltävin kärjin
nous näkyviin
(suom. Yrjö Jylhä)
Niklas Hietala